Status Minor - Ouroboros (Lion Music)

Score: 4/5

Review

Ydinkysymys: Hallitsevatko suomalaiset melodisen ja progressiivisen metallin teon?

Mukava kuulla, että Dialog (2009) ei ollut mikään tuurilla kohdalleen osunut debytointi. Status Minor näyttää nyt, että rahkeita ja panoksia löytyy pidemmällekin ajalle.

Ouroboros vetäisee itsensä kerralla suomalaisen progressiivisen metallin kärkijoukkoihin. Oikeastaan sinne ylsi myös kolmella tähdellä aikoinaan koristamani Dialog, sillä nämä piirit eivät ole Suomessa kovin laajat. Tämä ei kuitenkaan Ouroborosin arvoa vähennä, sillä soitannon sen paremmin kuin soundienkaan puolesta levy ei häviä tippaakaan alan isommille nimille.

Markku Kuikka on aivan maailmanluokan laulaja, jonka kirkkaasta ja usein korkealta vetävästä äänestä löytyy ajoittain sopivasti myös rosoa, mutta rehellisesti pitää myös sanoa, että kovin omaperäinen yhtye Status Minor ei osaamisestaan huolimatta ole. Kyllähän jäppiset ovat varmasti Dream Theaterinsa kuunnelleet, ja vaikka tämä vertaus onkin jo melkoinen ällöklisee, niin pakkohan se tässäkin yhteydessä on heittää.

Status Minor eroaa alan isommista nimistä siinä mielessä edukseen, että se ei harjoita olemattomia ja biisin punaista lankaa nakertavia pitkiä instrumentaalirunkkuja. Kappaleet ovat mittavaa päätösraitaa lukuun ottamatta suhteellisen kompakteissa mitoissa, ja niihin on rakennettu yleensä selkeä kertosäe ja jämäkästi etenevä riffi. Pariin otteeseen herkistellään hempeämmissä tunnelmissa, mutta pääosin riffikäsi rankaisee raskaahkolla otteella. En silti laittaisi pahakseni vieläkin isompaa vaihtelua, sillä puolet kappaleista ammentaa ideansa melko kapeasta paletista.

Esikoiseen verrattuna Ouroboros on yhtenäisemmän kuuloinen levy, mikä tuli aluksi ilmi hienoisena tasapaksuutena. Siinä missä Dialogilta erottui heti kättelyssä muuta selvästi toisia parempi kuningasraita, niin tällä kertaa jälki on tasaisempaa ja se vaatii jonkin verran kuuntelua auetakseen. Levyn lopettava liki 11-minuuttinen Sail Away ei myöskään nouse aivan Dialogin loistokkaan nimikappaleen tasolle, mutta kokonaisuutena arvioituna viisari taitaa nippa nappa heilahtaa pykälää korkeammalle.

Tulevaisuutta ajatellen esittäisin myös nöyrän toiveen (jota en realistisesti ajatellen usko noudatettavan), että todella kovaan luokkaan bändi voisi nousta keskittymällä pidempien kappaleiden tekemiseen. Sekä Dialogin nimiraita että yllä mainitsemani Sail Away kantavat mittansa todella hyvin, ja ne ehtivät kehitellä sen luokan eeppistä ja hienosti rakentuvaa fiilistä, että moista olisi mukava päästä nauttimaan koko levyn mittassa.

Odotti tulevaisuudessa sitten mitä tahansa, niin suomalainen progemetalli vuonna 2012 saa tästä kyllä mallikkaan ja edustuskelpoisen veturin.